maanantai 3. lokakuuta 2011

Lohtusukat

Pikkusiskolleni. 

Olit nuori, kaunis ja täynnä elämää.

Suunnaton ikävä sinua.


Lohtu-sukat 

Nämä aloitin viime viikolla äidilleni joululahjaksi. Mitään kiirettä en näiden kanssa aikonut pitää, mutta kamalien uutisten jälkeen yksi viikonloppu riitti neulomaan nämä hiukan aloitetut sukat loppuun. Käsityö on terapiaa ja tässä tapauksessa erityisesti pitää ajatukset edes jotenkin aisoissa..

Mallikuvio Kerttu-sukista, nyt vain neulottuna kärjestä varteen
Langasta en ole enää ihan varma mitä on.. Keritty on jo keväällä 2010.


 Aion antaa nämä jo nyt.
Kun nämä sukat ovat kuluneet puhki, niin luotan siihen,
että olo on äidillä ja meillä muillakin jo siedettävämpi.


ps. Kiitos Lauralle Nauravasta Napista blogitunnustuksesta, palaan asiaan vielä joskus myöhemmin..

16 kommenttia:

  1. Kuulostaa kurjalta :(
    Voimia ja jaksamista sinulle ja äidillesi!

    VastaaPoista
  2. Tähän ei voi sanoa paljon muuta kuin :(((( Voimia teille vaikeisiin aikoihin! Lohtusukat ovat oikein hienot. Se on jännä, että sitä elää muiden ihmisten surua mukana, vaikka ei tunne ihmistä sen kummemmin kuin että seuraa toisen blogia. Kuitenkin tämmöiset postaukset saavat mulle aina kyyneleet silmiin. Kai sitä on vaan niin tunneihminen...

    VastaaPoista
  3. Osanottoni. Toivotaan että sukat tuovat lohtua sekä saajalle että tekijälle.

    VastaaPoista
  4. Mulle tuli vähän samat fiilikset kun Lauralle, että blogikavereista tulee tosi läheisen olosia kamuja ja tippa nousi silmään täälläkin ja sanattomaksi vetää.. Voimia hurjasti myös täältä!

    VastaaPoista
  5. Olen sanaton. Osanottoni, ja voimia teille. Paljon.

    VastaaPoista
  6. Kiitos teille kaikille osanotoista. Minulla on joku tunnevamma tällä hetkellä, niin en osaa vastata teille mitään muuta..

    VastaaPoista
  7. Voi, itku päsi minultakin. Voimia ja jaksamista jokaiseen hetkeen.

    VastaaPoista
  8. Voi, multa meni muutama pvä etten blogeja seurannut ja nyt tänne saakka ehdin. Iso osanotto täältäkin, hengessä mukana ollaan myös blogi-tuttujen elämässä! Voimia!

    VastaaPoista
  9. En ole hetkeen käynyt blogissasi ja vasta nyt huomasin suru-uutiset! :( Voimia arjen keskelle!

    Se on totta, että neulominen ja monenlainen muu käsillä tekeminen on terapeuttista. Kun sukissa on vaikka jokin kuvio, kuten näissä kauniissa lohtusukissa, on pakko keskittyä sukkiin ja silmukoiden laskemiseen. Saa pysymään silloin ajatukset poissa surullisista asioista.

    VastaaPoista
  10. Minäkin huomasin tämän viestin vasta nyt tai hoksasin tuosta tämänpäiväisestä kirjoituksestasi, että jotain on tapahtunut. Otan osaa!

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!