tiistai 26. marraskuuta 2013

Leivontakärpänen osa 3

Leivonta innostus ei ota loppuakseen..

Ystäväni leipoi ruisleipää ja niin innostuin minäkin.

Netissä on ohjeita jos jonkinlaisia, mutta kyllä sitä juurta sain kypsyteltyä ja neljäntenä päivänä näytti jo tältä. Ohjetta katselin TÄÄLTÄ(et) ja TÄÄLTÄ(maa ja kotitalousnaiset).

Valmiina leipomaan!

 Tässä kuplivassa vellissä on siis jo lisätty juureen litra vettä ja 6dl ruisjauhoja edellisenä päivänä.

Taikina jäi todella löysäksi kaikkien ohjeessa mainittujen jauhojen (2l) lisäämisen jälkeen. Arvoin vähän, että lisäisinkö kuitenkin vielä vai en. Jätin kuitenkin tämmöiseksi.


Jauhoja vähän päälle ja keskelle risti. Pari leivinliinaa päälle ja annetaan rauhassa kohota. Taikinakulho oli 5l vetoinen.


Parin tunnin päästä taikina näytti tältä. Todella hyvin kohonnut, ei ainakaan ollut liian paljon jauhoja estämässä kohoamista. Siitä kun varoiteltiin.


Leivän muotoisiksi pyörylöiksi muotoiltuna ja pari tuntia jälleen kohonneen, nyt uuniin menossa. Esilämmitys 250astetta, 200 asteessa n. 1 tunti.

Hieman repeili kuitenkin paiston aikana. Nämä ei varmaan haittais vaikka jäis yöksi liinan alle kohoamaan ennen paistoa.

Taikinajuuri, jonka otin talteen, on ainakin elinvoimainen.. 2dl taikinajuurta 3dl astiassa.

Namnam.

Sitten vain juurta kypsyttelemään sielläkin!

***


Tässä oli vähän erilainen pohja, kiva kokeilu ja eipä ole montaa kertaa muutenkaan pizzaa tullut tehtyä, niin pääsee tänne blogiinkin

***


Ensimmäinen kerta elämässä -leipomus tämäkin. Hyvää tuli.

***


Juustopiirakka
Koitin tuhota aurajuustojämiä jääkaapista siskoni iloksi. Hyvää kuulemma tuli :)  ( Niin ja sitä juustoa jäi vielä, siksi tuo koitin tuhota.. )


***

Ystäväni tuli käymään ja minulla oli ohjelmaksi suunniteltu mitäs muutakaan kuin leivontaa. :) Macarons resepti testiin. Näitä macaroonseja on vähän joka blogissa ollut, ja kauan vannoinkin etten aio edes kokeilla, mutta pitihän se sitten kuitenkin. Nooh, eka ois voinut aloittaa siitä, että maistaa jonkun muun tekemiä. Nämä leivokset ei meinaan ollut minun makuuni. Kauhee homma ja sitten en ees tykkää :D

Muutama kuva työvaiheista:

 Ei huiput laskeutunut...


 Neutraalin värisiä ja mintunvihreitä.

... mutta muuten ulkonäkö oli ihan ok paiston jälkeen.


 Väliin pursotettiin simppeli sitruunarahka-tomusokeritäyte.


 Namnam! ..tais sitten ei :) Kyllä nämä varmastikin maistui ihan siltä miltä pitää, mutta ei vaan tuo mantelimarenki oikein ollut minun makuuni.

Työkaverit kiittää kun tämmösiä sinne vie. Ens kerralla jotain herkullisempaan, ehkä?

***


Neljän letin leipä
Ohje: Leivotaan  nro 6/2013

Nam nam. Tämä oli testi leipä jouluksi suunnittelemastani leivonnaisesta. Sopii hyvin juhlaleiväksi ruokapöytään. Taikina todellakin oli elastista ja kiinteää vaivaamisen jälkeen! Olin varma, että lopputulos ei voi olla muuta kuin kivikova pitko, mutta pitkät kohotusajat tekivät ihmeitä. Pehmoista vehnäleipää tuli.

*****

Muistathan osallistua arvontaan!

lauantai 23. marraskuuta 2013

Arvonta 23.-30.11.2013

Hui, mitä lukemia tuo kävijälaskuri näyttää!! 
Kiitokseksi kaikilla ihanille lukijoille haluankin järjestää pikapikaan arpajaiset. 
Palkintona on edellisessä ohjepostauksessa valmistunut älypuhelinpussukka avainlenksuineen.




Kommentoimalla tätä postausta lauantaihin 30.11.2013 klo 22 mennessä, pääset mukaan arvontaan. Yksi arpa per nuppi.

Onnea random.org:n suorittamaan arvontaan!!

näin tein sen -älypuhelinpussukka-

Yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa! Kuvia ja pituutta siis tässä ohjeistuksessa riittää. Lyhyempiä ja simppelimpiä ohjeistuksia löytyy netistä jo sen verran, että ajattelin tehdä ompelijoille nyt oikein tyhjentävän ohjeistuksen, josta ei jäisi piiloon yksikään minun tietämäni niksi.

Noniin, aloitetaan:



Kangaspalat leikkaan näihin pussukoihin aikoinaan tilkkutyötarkoituksiin ostamallani pyöröleikkurilla ja viivaimella alustan päällä. Kaksi palaa päällikankaasta, kaksi vuorikankaasta ja kaksi tukikankaasta. 

Tukikankaan päällikankaaseen leikkaan hieman pienemmäksi kuin varsinaisen kangaspalan. Silittäessä näin parempi. Käyttämäni tukikangas täältä. Päälli- ja vuorikangas täältä.


1. Tukikangas silitetään päällikankaaseen ja valitaan sopivan värinen vetoketju. Vähän pidempi kuin kangaspala, tässä 20cm. Suosittelen ehdottomasti YKK:n vetoketjuja, joita itse olen ostanut Nappikauppa Punahilkasta.
2.-3. Vetoketjun ompelua helpottamaan käytän tuota Stylefix-teippiä. Nuppineulat toki myös toimii ja ilman mitään kiinnitystäkin pärjää. Teipin laitan vain tuolle vetoketjun päällipuolelle, koska ommelleessa usein tuo päällipuoli meinaa syöttyä nopeammin kuin alapuoli. 


1. Päällikangas liimataan/kiinnitetään vetoketjun reunaan niin, että vetoketjun hammastus jää alle.
2.-4.. Käännetään ympäri ja laitetaan vuorikangas päälle.


1. Ommellaan vetoketjupaininjalalla kerroksen yhteen, päällikangas ylimpänä. Tikinpituus 2,5.
2. Tarkkaillaan että vuorikangas pysyy paikallaan, eikä luistele alta pois.
3. Käännetään päällikangas auki.
4. Ommellaan päällitikkaus hieman pidemmälle tikinpituudella lähelle vetoketjua. Tikinpituus minulla usein joko 3,2 tai 3,5. 


1. Painetaan vuorikangas auki.


1.-2. Sitten kiinnitetään toiselle puolelle vetoketjua päällikangas..
3.-4. .. ja vuorikangas.


1.-2. Ommellaan kerrokset kiinni ja muistetaan varmistaa että liimaamaton vuorikangaskin pysyy paikallaan.
3.-4. Painetaan päällikangas auki ja ommellaa tikkaus vetoketjun viereen.


1.-2. Painetaan toinenkin vuorikangas auki.
3. Muistetaan avata tässä vaiheessa vetoketju puolilleen tai 2/3 auki ennen seuraavaan vaiheeseen siirtymistä.


1. Tässä päällikankaat ja vuorikankaan on käännetty oikeat puolet vastakkain. Erityistä tarkkuutta kiinnitän vetoketjun kohdistamiseen vastakkain. Tässä vaiheessa ei ole mitään merkitystä vaikkei päällikankaat ja vuoret ihan kohdistuisikaan, kunhan vetoketju täsmää.

Ompelen nämä pussukat aina näin. Aloittaen vuorikankaan lyhyeltä sivulta, noin puolivälistä ja jättäen tuohon sivuun kääntöaukon. Vetoketjun avoinaiset päät ovat oikealla ja kiinnioleva pää vasemmalla.

Paininjalan reunan pidän kankaan reunanmyötäisesti ommellessa. Saumanvaran leveyttä säädän neulan asentoa muokkaamalla. Oma paininjalkani on n. 0,9cm levyinen ja se on mielestäni aika iso saumanvara, niinpä olen vuoren puolella valinnut neulan asennoksi yhden pykälän verran oikealle.




Jotta vetoketjun päät asettuisivat mahdollisimman nätisti, olisi niiden oltava kohdakkain niiden yli ommeltaessa. Usein tuo päällipuoli pyrkii luiskahtamaan liian aikaisin paininjalan alle, niinpä pidän sitä reilusti taaksepäin venytettynä/väännettynä.

Muutama edestakastikkaus tässä vaiheessa ei ole pahitteeksi, jotta pääty kestää.


Päällikankaan puolelle siirryttäessä näppään neulanasentoa vielä pykälän oikeammalle, jotta saumanvara päällipuolella on hieman pienempi kuin vuorikankaan puolella. Näin valmiissa työssä vuoripussukka asettuu nätimmin sisälle, kun on hieman pienempi kuin päällipussukka.


Neulanasento tulisi muistaa korjata sitten taas takaisin, kun siirrytään takaisin vuorta ompelemaan..



Hetipian vetoketjun ylittämisen jälkeen lisään tuotemerkin tai muut nauhan pätkät. 
Näin valmiissa tuotteessa merkki asettuu samaan päähän kuin vetoketjun vedin kiinniollessa.
Edestakastikkaus merkkien päälle.

Tässä vaiheessa ompelua taas varmistetaan, että vetoketju on kohdallaan.

Kankaiden kohtaaminen ei ole välttämätöntä, kunhan se vetoketju asettuu nätisti. 


Sitten lähestytään toista kriittistä kohtaa, vetoketju kohtaa, jossa hammastus on kiinni.


Tässä vaiheessa kannattaa hidastaa ja tarvittaessa kääntää käsin pyörästä, jotta saa vetoketjun ylityksen menemään sulavasti, ja niin ettei neula osu juuri siihen vetoketjun hammastukseen. Tässä päässä vetoketjua saa vääntää ommellessa niin, että päällipuoli taittuu taaksepäin, koska se pyrkii työntymään liikaa eteenpäin.

Tarvittaessa vetoketjua saa pitää kummaltakin puolelta kiinni, jotta se pysyisi mahdollisimman pystyssä/suorassa. Muutama edestakastikkauskin on suositeltavaa vetoketjun kankaan puolella, jos vaan onnistuu..


Ja siitä yli vaan ja ompelemaan pussukka loppuun.


Edestakas tikkaus vielä loppuun.

Siistitään reunat, ohennetaan tarvittaessa saumanvaroja erityisesti kulmista ja leikataan ylimääräiset vetokejun päät pois. (Vetoketju kannattaa leikata yhden kahden hampaan verran kauempaa kuin saumanvara.)

1.-3. Painetaan kulmat, saumat ja vetoketjun kohta kevyesti auki pussukan olleessa vielä nurin. Käännetaan pussukka oikeinpäin kääntöaukon kautta.


Vetoketjun kiinnioleva pää painetaan (voimakkaasti) auki vetokejun päätä työntämällä kohti kulmaa.


Painetaan vetoketjun avoinna oleva pää littanaksi.


Ja vielä muutkin saumat auki vaikka puikkoa apunakäyttäen.


1.-2. Kääntöaukon saumanvarat sisäpuolelle ja haluteessaan nuppineulalla kiinni.
3.-4. Ommellaan kiinni mahdollisimman läheltä reunaa. Kangas syöttyy paremmin kun aloittaa tuolta ylhäältä.


Työnnetään ja asetellaan vuori pussukan sisälle.


Tarkistetaan vetoketjun päät. Vetokejun avoimessa päässä vuorikangas nousee vähän ylöspäin, mutta se ei haittaa, kunhan pääty ulkoapäin asettuu nätisti.


Tämän näköinen vetoketjun avonainen pää tulee tällä ohjeella.


Tämän näköinen vetoketjun kiinnioleva pää tulee tällä ohjeella.


Ja tadaa!! Älypuhelinpussukkasi on valmis!

Pussukkaa voi vielä tuunata esimerkiksi tällaisella sävysävyyn olevalla avainlenksulla kulkemaan mukana silloinkin, kun ei ole housuissa taskua.

Lenksu kiinnittyy kätevästi tuotemerkkiin.

****

Kommentit ohjeen hyödyllisyydestä, kehitysehdotukset jne ovat tervetulleita! :)